Tuumauksia toiselta puolelta "Huuto ei auta, voimaa olla pitää".

Kreikka puhuu Euroopan ohi

Kreikan kriisi syvenee entisestään. Taas kerran hyödyttömiä kokouksia ja uusia lopullisia aikarajoja. Taas kerran virnuilevat Syriza-veljet Tsipras ja Varoufakis, jotka ovat päättäneet pelata kovaa pokeria panoksenaan koko Kreikka. Tsipras ja Varoufakis puhuvat yhtä Euroopassa ja toista Kreikassa.

Tavalliset kreikkalaiset eivät tunnu ymmärtävän muun Euroopan näkemyksiä. Kun kertoo oman kriittisen kantansa lisälainoitukseen, saa primitiivireaktioita vastaansa. Elät pimeydessä, kylvät myrkkyä, et ymmärrä Kreikan tilannetta ja olet muutenkin vain sarkastisen ilkeä. Kriittisyys ei kuitenkaan ole riekkumista toisten haudoilla. Syvällisemmässä keskustelussa syntyy vaikutelma, etteivät kreikkalaiset itse juurikaan tunne kriisinsä olemusta ja mittakaavaa. Syytetään Saksaa Euroopan tuhoamisesta ja velkojia kohtuuttomista ehdoista. Usein toistuu argumentti, että kreikkalaiset maksavat jo Euroopalle korkeita lainakorkoja. Tosin pienen muistutuksen jälkeen tavallinen kreikkalainenkin myöntää, että markkinoilta raha olisi paljon kalliimpaa sikäli kun sitä edes olisi saatavissa.

Kreikan kriisiin liittyvässä dialogiassa on helppo puhua toisten ohi. Tavallisten kreikkalaisten argumentit viittaavat eurooppalaiseen solidaarisuuteen, kohtuullisuuteen, hyväntahtoisuuteen ja maan ansioihin eurooppalaisen sivistyksen luojana. Konkreettista talouspuhetta kuulee vähemmän. Keskustelussa tulee väkisinkin olo, että tavalliset kreikkalaiset ovat kuin venäläiset: elelevät omassa kuplassaan, omien johtajiensa ja surkean median luomassa keinotodellisuudessa. Kaikkeen vastauksena tuntuvat olevan viholliskuvat ja eri mieltä olevien pahantahtoisuus.

Tavallisten kreikkalaisten kanssa keskustellessa saa helposti ensin täyslaidallisen sitä itseään, kun kertoo vastustavansa Syrizan politiikkaa. Jos malttaa jatkaa keskustelua provosoitumatta, saattaa päästä hyvinkin rakentavaan dialogiin. Kreikkalaisen keskustelukumppanin kysymykseen "ovatko kreikkalaiset sitten tyhmiä" on pakko vastata: "eivät, vaan epätoivoisia".

Kreikkalaiset eivät ymmärrä muun Euroopan asennetta ja suhtautumista. Tavalliset kreikkalaiset näkevät aivan oikeutetusti arkisen tason - työttömyyden, talouden alamäen, tulevaisuuden epävarmuuden ja sosiaaliset ongelmat. He eivät kuitenkaan näe keskustelun ylätasoa - rakenteellisten uudistusten välttämättömyyttä, verojen siunauksellisuutta, julkisten menojen suhteuttamista maan kantokykyyn.

Tavalliset kreikkalaiset uskovat EU:n ja euron olevan eurooppalaisen solidaarisuuden ilmentymää. He eivät tunnu tietävän siitä, että perussopimus nimenomaisesti kieltää yhteisvastuun.

Kreikkaa on autettu. Ilman ehtoja Kreikkaan ei kuitenkaan pidä rahaa pumpata, sillä ilman rakenteellisia uudistuksia kaivo on pohjaton. Tavallisen kreikkalaisen kannalta kriisi on lohduton ja kuten tavallista, se osuu eniten vähäosaisiin. Vastuullisia eivät kuitenkaan ole velkojat tai muu Eurooppa, vaan kreikkalaiset itse. Syriza lupasi jotakin, mitä sillä ei ollut. Syriza pelaa kovaa peliä tavallisten kreikkalaisten kustannuksella. Syriza ja etunenässä Tsipras ja Varoufakis ovat todellisia syyllisiä tavallisten kreikkalaisten ahdinkoon. Siksi kriisin ratkaisu voi löytyä vain Kreikasta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat