Tuumauksia toiselta puolelta "Huuto ei auta, voimaa olla pitää".

Tuottavuutta fiksummalla tekemisellä

  • Terveydenhuollon tietotekniset valmiudet ovat hyvät, mutta tieto ei silti liiku.
    Terveydenhuollon tietotekniset valmiudet ovat hyvät, mutta tieto ei silti liiku.

Julkisen sektorin parjaaminen on muoti-ilmiö. Liian iso, liian tehoton, vääränlainen ja ennen muuta syypää kaikkeen mahdolliseen sitten toisen maailmansodan. Julkista sektoria pitää kuulemma karsia rajusti? Sillä Suomi nousee?

 

Julkisella sektorilla monet tehtävät ovat varsin työvoimavaltaisia ja niitä tekevät enimmäkseen pienituloiset naiset. Karsimista vaativan pitäisikin kertoa mitä jätetään tekemättä. Jätetäänkö hoitamatta vanhukset, sairaat vai lapset? Vai leikataanko opetuksesta? Julkinen sektori on enimmäkseen näitä.

Miten vientisektoriin vaikuttaa, jos metallimies joutuu ottamaan lapsensa mukaan verstaalle, kun päivähoitoa ei ole? Miten perheen tuloihin vaikuttaa, jos toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan lapsia ja vanhuksia? Ja miten käy niille sairaille, joiden vakuutuskatot tulevat täyteen?

Sinänsä on totta, että monet julkisen sektorin menomomentit kasvavat huolestuttavasti. Esimerkiksi ensihoitoon menee enemmän rahaa kuin aikaisemmin. Osittain tämä johtuu tehtävän muuttumisesta. Päivystyksiä on vähennetty ja ensihoidon tehtäväksi on kuljettamisen sijaan tullut hoidon tarpeen arviointi ja ihmisten hoitaminen. Tämä on edellyttänyt pätevyysvaatimuksien kiristämistä. Meillä on ensilinjassa kansainvälisesti vertaillen kovan luokan osaamista. Jos ihminen voidaan arvioida tai hoitaa kotonaan, eikä päivystyskäyntiä tarvita, kaikki voittavat ja yhteiskunta säästää. Noin 40 prosenttia ensihoidon tehtävistä ei johda kuljettamiseen.

Ongelmiakin on. Korkeakoulutettu ja kokenut ensihoitaja pystyy selvitysten mukaan varsin luotettavasti arvioimaan hoidon tarpeen. Ambulansseissa alkaa olla melko kehittynyt hoitovälineistö ja runsaasti tietotekniikkaa. Ainakin HUS-alueella molemmilla miehistön jäsenillä on oma tietokone, joka on verkossa. Tieto ei silti välttämättä kulje. Ensihoitaja joutuu tekemään arvion ja päätökset puutteellisilla tiedoilla, koska hänellä ei ole pääsyä ensihoidon ulkopuoliseen potilastietojärjestelmään. Hän ei siis saa luotettavaa tietoa aiemmista sairauksista, tutkimuksista tai lääkkeistä. Potilas voi ajatella, että lääkärin vastaanotolla tietojärjestelmään kirjattu hoitotahto olisi selkeä ratkaisu, mutta elvytystä johtavalle ensihoitajalle tämä tieto ei pääsääntöisesti kantaudu. Teknisiä valmiuksia olisi, mutta tiukka tietosuojamme estää sen, ettei hoitopäätöksiä tekevällä ole tarpeellisia tietoja käytössään.

Tietosuojan lisäksi myös työnajakokysymykset voivat olla kipukohtia. Sairaalaosastoilla sairaanhoitajat tilailevat lääkkeitä tai pyykkejä. Tarvitaanko pyykkitilauksen tekemiseen todellakin korkeakoulutettu huippuosaaja? Kaljakuski saa juomat suoraan kauppaan, mutta sairaala-apteekki ei saa lääkkeitä osaston lääkekaappiin. Kaupalla ja teollisuudella on käytössä paljon kehittyneitä varastonhallintaan liittyviä järjestelmiä, joita terveydenhuollossakin voitaisiin hyödyntää.

Julkisen sektorin tehostaminen ei tarkoita sitä, että väkeä vähennetään ja jäljelle jäävät tekevät entistä enemmän töitä. Se tie on jo kuljettu loppuun, eikä löysiä pääsääntöisesti ole. Tehostaminen tarkoittaa sitä, että päätetään oikeasti millaisia palveluja julkisyhteisöjen halutaan tuottavan. Mitä tehdään ja mitä ei. Ne palvelut, joita päätetään tuottaa,  pitää toteuttaa järkevästi. Ei ole tarpeen tehdä enemmän, vaan fiksummin. Toimintatapojen, kulttuurin ja teknisten järjestelmien uudistamisella voidaan tehostaa toimintaa huomattavasti. On myös opeteltava laskemaan vaikuttavuutta paremmin. Kulun siirto toiselle momentille ei ole säästöä.

Ei julkinen sektori ole hyvä tai paha. On arvokysymys mitä palveluja siltä halutaan. Se ei myöskään saa olla jämähtänyt. Esimerkiksi tietosuojan järkevämpi rajaaminen ei ole kustannuskysymys, mutta sillä voitaisiin tehostaa toimintaa ja edistää potilasturvallisuutta. Julkinen keskustelu on yksisilmäistä. Pelkällä mustavalkoisella leimaamisella ei pitkälle pötkitä. Julkisen sektorin karsimista vaativista useimmat eivät osaa tai halua nimetä karsittavia palveluita. Kaikkien soisi kuitenkin olevan yhtä mieltä siitä, että se mitä tehdään, kannattaa tehdä fiksusti. Siinä ei ole vastakkainasettelua, eikä voittajia tai häviäjiä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Tapani Lahnakoski

ELY-keskuksissa on runsaasti haitallisia byrokraatteja, joille on annettu jopa valtaa tukiaisten jakamiseen yrityksille ilman pienintäkään pätevyyttä.

Lupamenettelyissä nämä keskittyvät lähinnä yritystoiminnan vaikeuttamiseen. Voidaan myös kysyä onko korruptiota.

Yritystuista 90% pois ja jakajat pois valtion leivistä.

Hannu Töyri

Julkisen sektorin lomia tulisi lyhentää, palkkaa pudottaa tilanteessa jossa valtion menot ovat suuremmat kuin tulot ja pakolaiskriisi edessä, työntekijä määrää vähentää sekä poistaa ikälisäautomaatti.

Toimituksen poiminnat