*

Tuumauksia toiselta puolelta "Huuto ei auta, voimaa olla pitää".

Minne menet Tehy?

Kevättalvella mieleni oli raskas. Olin päätymässä eroamaan ammattijärjestöstä, jota olin aikaisemmin pitänyt tärkeänä, vastuullisena ja ammatillisesti yhdistävänä yhteisönä. Loimaan kassan kautta työttömyysturva kaiketi järjestyisi, mutta ammatillinen edunvalvonta, profession kehittäminen ja yhteistyö jäisivät toteutumatta. Eropäätökseni alkoi olla valmis, mutta väliin riensi Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Merja Merasto. Merasto rauhoitteli, että malta vielä hetki, katsotaan yhdessä ihan vähän eteenpäin. Jätin päätökseni hyllylle ensi syksyyn saakka.

 

Pitää palata ajassa taaksepäin eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan. Karvani nousivat pystyyn, kun demaritaustaiset ay-pomot näyttivät pyrkivän vaikuttamaan hallituspohjaan yli oman mandaattinsa. Säätämisestä huolimatta demarit jäivät oppositioon ja maahan muodostettiin porvarihallitus.

Ay-liikkeen osallistuminen hallituspeliin tai puoluepolitiikkaan ei ole uutta, mutta se on kaksiteräinen miekka. Se on eittämättä vaikuttamista, mutta ei kyllä ay-liikkeen mandaatin mukaista. Maan hallituksen pitää nauttia eduskunnan ja sitä kautta kansan luottamusta, eikä se vaadi hyväksyntää järjestöjohtajilta. Järjestöjohtajilla ei ole veto-oikeutta kansan tahtoon. Jäsenen kannalta ongelma on myös mahdollinen edunvalvonnan vaikeutuminen. Ay-liikkeen pitää tulla toimeen kaikkien hallitusten kanssa ja olla toimintakykyinen läpi eri väristen hallituskausien. Maalasivatko ay-pomot itsensä nurkkaan ja koituiko siitä hyötyä vai haittaa?

Viimeistään syksyn mittaan huolestuin uuden keskusjärjestön rakentelusta. En nähnyt siitä mitään hyötyä tehyläisille koulutetuille naisille. Pikemminkin näytti siltä, että oltiin puhtaan ideologisesti rakentamassa uutta demarilinnaketta. Demaripomot ajoivat hanketta kuin käärmettä pyssyyn. Kun kevättalvella kirjoitin huolenaiheestani, Tehyn puheenjohtaja kuittasi asian sanomalla ”höpöhöpö”. Unohtuiko, että sääntöjensä mukaan Tehy on puoluepoliittisesti sitoutumaton? Unohtuiko, että ehkä SAK:ta lukuun ottamatta ay-liikkeessä vaikuttaa kaikkien puolueiden edustajia? Tehyssä asia on erityisen tärkeä. Yli puolet jäsenistä on korkeasti koulutettuja naisia. Sairaanhoitajan ja kätilön ammatit ovat historiallisesti olleet ensimmäisiä, joissa nainen on voinut toimia itsenäisenä subjektina asiantuntija-ammatissa. Jäsenistö on perinteisesti muodostunut ennen muuta vahvoista, itsellisistä ja arvostelukykyisistä naisista. Kysymys on edelleen tasa-arvon kannalta keskeisestä asiasta.

Kevään mittaan kävi ilmeiseksi, että juuri puoluepoliittinen värittyneisyys alkoi hiertää kivenä kengässä uuden keskusjärjestön rakentelussa. Hanketta ajettiin puoliväkisin senkin uhalla, että Tehy järjestönä hajoaa. Moni tehyläinen ajatteli kuten minäkin. Mielummin jätetään koko järjestö kuin tunnustetaan väriä julkipunaisen SAK:n kainalossa.

STTK:lainen paniikki heräsi, kun uhkakuvat alkoivat realisoitua. Pieniä ryhmiä siirtyi Akavaan, muut harkitsivat tulevaisuuttaan ja jopa Tehyn suurin ryhmä sairaanhoitajat käynnisti asiaa koskevan selvittelyn. Tehy oli kuilun partaalla. Puheenjohtajalla ei näyttänyt olevan parempaa analyysia kuin Akavan retorinen parjaaminen julkisuudessa. Peiliin katsomista ei kaiketi pidetty tarpeellisena? Tehyn puheenjohtaja kommentoi olevansa yhteisellä asialla, mutta ainakaan minun asiallani hän ei ole ollut.

Uuden keskusjärjestön rakentelu kaatui omaan mahdottomuuteensa. Tehyn hallinto tyrmäsi hankkeen ja veti maton puheenjohtajansa ja STTK:n puheenjohtajan jalkojen alta. Nyt molemmat selittelivät auliisti julkisuudessa poliittiseen väriin liittyviä pulmia - vain joitain viikkoja ”höpöhöpön” jälkeen.

Keskusjärjestöhanke on ainakin toistaiseksi torpattu. Epäselvää on, jatkuuko STTK:n ja Tehyn hajoaminen edelleen. Jäsenen näkökulmasta seuraukset ovat kuitenkin kalliit. Maan hallitus ulkoisti kilpailukykysopimuksen työmarkkinoiden ja erityisesti ay-liikkeen sisäiseksi hankkeeksi. Itsensä nurkkaan maalanneet ay-johtajat olivat nyt sivuraiteella ja joutuivat nielemään sen mitä tuleman piti. Julkisen sektorin pienituloiset naiset ja erityisesti tehyläiset ovat kilpailukykysopimuksen keskeisiä tai ehkäpä jopa ainoita maksajia. Ekonomistien arvion mukaan suomalaisten ostovoima paranee jo tulevana vuonna, mutta tämä ei ilmeisestikään koske lamaan syylliseksi leimattuja hoitajia. On pakko kysyä, keskittyivätkö ay-johtajat oikeisiin asioihin? Oman ideologian edistäminen oli niin tärkeää, että poliittisesti sitoutumaton järjestö ajettiin hajoamisen partaalle. Ja kun oli aika olla hereillä, ydinasioihin ei enää riittänyt resursseja ja painoarvoa. Musta pekka jäi tehyläisille naisille. Kurkoiteltiin kuuseen ja kapsahdettiin katajaan. Pelattiin amatöörimäisesti poliittista peliä, jossa politiikan ammattilaiset vetivät pidemmän korren. Ummikko tallaa helposti poliittiseen miinaan.

Rivijäsenen tasolle Tehyssä ei ole asiasta keskustelua näkynyt. Järjestön lehti muistuttaa naistenlehtiä ja totta onkin, että pehmeät hömppäaiheet ovat tässä tilanteessa kovaa politiikkaa helpompia. Jonkinlaista jälkipyykkiä pitäisi ehkä kuitenkin pestä ja avoin keskustelu tapahtuneesta käydä. Olivatko ay-johtajat tehtäviensä tasalla? Ajoiko heitä ideologinen päähänpinttymä vai jäsenten etu? Millaiset edellytykset heillä on tehtävien hoitamiseen jatkossa? Nauttivatko arvoisat herrat edelleen luottamusta?

Monen muun tehyläisen tavoin olen hämmentynyt. Eropäätökseni on hyllyllä, vielä en halua päättää suuntaan tai toiseen. Toivoisin kuitenkin kuulevani laajalti tehyläisten vaikuttajien käsityksiä. Vaikeistakin asioista on hyvä puhua ja seinään törmäilyt analysoida. Jäsenenä haluaisin vipittömästi saada vastauksen edes yhteen kysymykseen: minne menet Tehy?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Avaatko vielä vähän lisää tuota,että mitä tapahtui viime vaalien jälkeen?

Miten AY-liike koitti vaikuttaa hallituspohjaan?

Toimituksen poiminnat