Tuskan ulkoistajat
Espoolaisessa koulussa oppilas sai liikuntatunnilla sairaskohtauksen ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Tunnilla oli tehty opetussuunnitelmaan hiljattain lisättyä, mutta sinänsä pitkään käytössä ollutta kuntotestiä. On vaikea ymmärtää sitä tuskaa ja hämmennystä mitä omaiset ja läheiset surun hetkellä kokevat. Moni on hämmentynyt ja kaipaa selityksiä.
Kun paha olo on riittävän suuri, osa ihmisistä haluaa ulkoistaa sen. Tuskan ulkoistajat ajattelevat, että kaikkeen pahaan löytyy syyllinen ja syyllisen rankaiseminen auttaa asiaa. Valitettavasti ei auta. Surutyö on tehtävä itse, eikä sitä voi ulkoistaa. Sellainen on vain omien tunteiden välttelyä ja itsensä pakenemista.
En tiedä miksi koulussa pitää tehdä maksimitestauksia. Vaarallisia ne eivät itsessään silti ole. Liikuntaan liittyvät sairaskohtaukset ovat nuorilla ja perusterveillä ihmisillä tavattoman harvinaisia, mutta eivät aivan tuntemattomia. Perusterveelle nuorelle rankkakaan liikunta ei lyhyellä aikavälillä ole vaarallista. Paljon vaarallisempaa on olla liikkumatta. Silti terveyden ammattilaiset tietävät, että liikuntaan liittyviä sairaskohtauksia ja jopa äkkikuolemia on raportoitu muun muassa pallopeleistä. Mediakin on kertonut oletettavasti perusterveiden ja hyväkuntoisten nuorten miesten äkkikuolemista jalkapallokentillä.
Mediahuomiosta riippumatta tapaukset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Niitä on tutkittu ja Suomessakin käytännössä kaikki sairaalan ulkopuoliset kuolemantapaukset, joiden kuolinsyy ei ole ilmeinen, tutkitaan sekä lääketieteellisesti että oikeudellisesti. Moniin urheiluun liittyviin äkkikuolemiin on todettu liittyvän synnynnäisiä anomalioita, joista asianomainen ei ole itsekään ollut tietoinen. Ne eivät ole yleensä välittömiä kuolinsyitä, vaan pikemminkin altistavia tekijöitä.
Nuoren ihmisen kuolema kesken koulupäivän herättää tunteita ja niin pitääkin olla. Tosiasia kuitenkin on, että ihmisiä syntyy ja kuolee. Jotkut kuolemista ovat ennenaikaisia ja saattavat tuntua epäoikeudenmukaisilta. Ne herättävät kysymyksiä ja surua, mikä on varsin luonnollinen menetyksiin liittyvä reaktio.
Espoon tapaus varmasti selvitetään. Varotoimena Espoon kouluviranomaiset ovat keskeyttäneet kyseiset kuntotestaukset. Nyt meiltä kansalaisilta vaaditaan kuitenkin malttia. Tuskaa ei voi ulkoistaa etsimällä syyllisiä, lynkkaamalla syyttömiä tai vaatimalla välittömiä sääntöjä erilaisiin asioihin. Tuskaa ja surua on opittava sietämään ja käsittelemään.
Tällaisissa tilanteissa meidän aikuisten on hyvä muistaa, että tapahtumat koskettavat ennen muuta lapsia ja nuoria. Heillä on kysymyksiä, ristiriitaisia olotiloja ja monenlaisia tuntemuksia. Tällaisessa tilanteessa lapset ja nuoret tarvitsevat luotettavia ja turvallisia aikuisia, joiden kanssa näitä asioita voidaan työstää. Pahinta mitä voit omalle lapsellesi tai nuorellesi tehdä on, että lähdet paniikinomaisesti ulkoistamaan omaa tuskaasi sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla. Lapset ja nuoret tarvitsevat meitä aikuisia. Ollaan sellaisia.
”En tiedä miksi koulussa pitää tehdä maksimitestauksia.”
Jotta voidaan tutkia lasten kunto.
Ja syy on:
”Lasten ylipainosta ja liikkumattomuudesta johtuvien sairauksien tai niiden riskitekijöiden yleisyyttä tutkittaessa fyysisen kunnon testaaminen on avainasemassa.”
Ilmoita asiaton viesti
Maksimitestausta ei tarvita kunnnon mittaamiseen, vaikkapa kuuden minuutin kävelytesti antaa riittävän kuvan kunnosta.
Ilmoita asiaton viesti
Kävelytestillä saa jonkinlaisen käsityksen ”terveyskunnosta”. Se kertoo, onko kunto ”riittävä” vaiko ei.
Mutta jos halutaan mitata fyysistä kuntoa siellä hyvän ja erinomaisen kunnon alueella, niin tarvitaan fyysisempi testi.
Ilmoita asiaton viesti
Minkä vuoksi jokaisen suomalaisen koululaisen kuntoa hyvän ja erinomaisen kunnon alueella pitäisi mitata?
Koululaisten osalla lienee kysymys pyrkiä nimenomaan varmistamaan terveyskunto ja liikunnnan hyödyt. Urheiluseurat yms ja siellä kilpaurheilua harrastavat nuoret ovat asia erikseen ja siellä voidaan tällaisia testata haluttaessa.
Perus irmapetteriä ei tällä tavoin tarvitse mitata.
Ilmoita asiaton viesti
”Minkä vuoksi jokaisen suomalaisen koululaisen kuntoa hyvän ja erinomaisen kunnon alueella pitäisi mitata?”
Jotta voidaan seurata onko sillä vaikutusta vai ei. On tärkeää saada dataa tutkimuksia varten.
Ilmoita asiaton viesti
Millä on vaikutusta?
Kuntotestejä tarvitaan vain suorittajille ja niille ne myös antaa pelkästään sitä dataa. Mitä muuten luulet olevan konkreettista hyötyä siitä datasta olevan?
Ei siitä muuta iloa ole. Onko koulun tarkoitus toimia suorittajien ehdoilla vai yleissivistää?
Se on varmaa,että kuntotestit ovat suorittajien aikaansaannos. Taas on joku huolissaan oleva vanhempi hakenut ratkaisua sieltä mistä sitä ei löydy mihinkään.
Ilmoita asiaton viesti
Lapset on siis dataa varten
Voi hyvää päivää. Itse pinnasin jokaisesta kuntotestit ja annoin penskojenkin pinnalta jos eivät halunneet osallistua. Ihan on data pärjännyt ilman heitä. Ai mitenkä meidän myöhemmin kävi? Lapset juoksee Cooperin yli 2500 metriä,mulla se menee tiukasti kahteentoista minuuttiin.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Pointti on siinä, että suuri osa käytössä olevista kuntotestauksista ei edellytä maksimeita. Ei edes paljon treenanneille käytettävistä.
Se ei kuitenkaan ole itse asian kannalta olennaista. Kuten sanottu, maksimitestikään ei itsessään ole terveelle nuorelle vaarallinen.
Ilmoita asiaton viesti
En pidä laittaa liikaa painoa yhdelle tapaukselle, mutta se toi itselleni esille tällaisten testien olemassaolon.
Ei voida tietää syytä tälle ikävälle tapahtumalle. On hyvä huomata, että esim minun kouluaikanani vaikkapa flunssaan suhtauduttiin aika kevyesti. Ellei ollut kuumetta, niin radalle vaan. Siinä vaiheessa, kun kilpasuunnistajia kuoli useampi harjoitellessaan liian nopeasti flunssan jälkeen saaden jälkitautina sydänlihastulehduksen, niin alettiin ottaa näitä asioita vakavasti.
Kun tehdään testejä, jossa mennään maksimisykkeeseen, niin riskit kasvavat – varsinkin sellaisilla, jotka eivät aktiivisesti harrasta liikuntaa. Lähinnä mietin, että onko se tarpeen riskeistä huolimatta ja jos on niin miksi?
Esimerkiksi armeijassa tehdään lääkärintarkastukset ennen kuin aloitetaan rankempi rasitus alokasaikana. Lisäksi jo täysikäiset henkilöt ovat parempia arvioimaan sen hetkistä terveydentilaansa ja tarvittaessa jättäytymään pois harjoituksesta. Koulussakin toki terveystarkastukset ovat, mutta nuoret ja lapset eivät välttämättä osaa arvioida esimerkiksi flunssan jälkeen tms omaa terveydentilaansa ja pitäisikö olla osallistumatta sen vuoksi.
Avainsana lienee terveelle. Miten varmistetaan se että äärirajoille sykkeen vievässä testissä nuori on sillä hetkellä terve?
Lisää eilisessä blogissani.
http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26…
Ilmoita asiaton viesti
Omassa koululiikunnassani vierastin sen suorituskeskeisyyttä ja kilpailuhenkisyyttä ja siksi jätin koululiikunnan pakolliseen minimiin mutta harrastin liikuntaa kaikissa mahdollisissa muodoissaan koulun ulkopuolella omaan tahtiini ja opin pitämään siitä sellaisenaan. Siksi se onkin jatkunut aktiivisena koko elämäni ajan niin, että viimeisin lääkärintodistukseni alkoi sanoilla ”Hyväkuntoinen mies . . .”. Olen huomannut, että monet niistä, joiden nuoruuden liikunta motivoitui suorituksilla ja kilpailuhenkisyydellä jättivät liikunnan silleen tulosten huononnuttua iän myötä, seurauksena ylipaino, diabetes, sydän- ja nivelvaivat.
Ilmoita asiaton viesti
>En tiedä miksi koulussa pitää tehdä maksimitestauksia…..
ooo
Sitä ei tiedä moni muukaan. Miksi ihmeessä pitää vasta kehitysiässä olevia lapsia testata. Taitaa olla enemmän aikuisia varten kuin lasten hyvinvointia varten. Luusto, lihaksisto, nivelet vasta etsivät muotoaan.
Tottakai on huomattava, että kyseessä on erittäin harvinainen, valitettava yksittäistapaus, ja totta on että liikkumattomuus on vaarallisempaa kuin liikunta.
Itse muistan kuinka meitä oppikoulussa pantiin hyppimään milloin rekillä tai hevosella, milloin matolla tai tekemään liian vaativia liikkeitä renkailla.
Kyseessä olivat lapset, joilla ei lihasvoimaa luonnollisestikaan vielä ollut.
Kyseessä olivat lajit joita aikuiset miehet, kilpavoimistelijat harrastavat.
Mitenkähän tällaista toimintaa 50- luvulla perusteltiin?
Leikinomainen liikunta lienee sopivampaa.
Ilmoita asiaton viesti
Osanottoni perheelle, joka menetti lapsensa!
Liikkumisen pakkopaita on selvästi ohjeistettu kouluihin.
Vaikka liikkuminen sinänsä ei ole haitaksi terveydelle, joskus sen ylimitoitettu pakottavuus on vaarallista.
Opettajat ovat luonnollisesti kahden tulen välissä. On tehtävä opetussuunnitelman mukaan, mutta onko ohjeistettu poikkeustapauksiin.
On selvää, että nuorten välinen kisailu on omiaan pakottamassa suoriutumaan. Olet mamu, jos et selviydy.
Herkällä korvalla kuultuna, ’heikossa hapessa’ oleva nuori on uhanalainen.
Kaveripaine on kova, eikä heikkoutta hyväksytä.
Ilmoita asiaton viesti
10 pistettä ja puheenvuoromerkki päälle.
Ilmoita asiaton viesti
Terveelle nuorelle nämä testit ovat lasten leikkiä ja kyllä tämän ikäiset osaavat myös lusmuilla. Kyseessä on täytynyt olla jokin perussairaus, joka olisi tullut vastaan ennemmin tai myöhemmin. Voi kysyä, oliko tästä tietoa jo etukäteen ja jos oli, niin miksei sitä otettu huomioon. Tämä ikävä tapaus on saanut suhteettoman paljon julkisuutta ja liikunnan vastustajille vettä myllyyn.
Koululiikunnassa pitäisi keskittyä juuri tällaiseen sydäntä, verenkiertoelimiä ja mahdollisesti lihaksia vahvistavaan liikuntaan, joka ei edellytä suurta teknistä osaamista. Omalta kouluajaltani muistan täysin tarpeettomat telinevoimistelut ja pesäpallon pelaamiset, jotka vain masensivat.
Ilmoita asiaton viesti
Harrastin kouluikäisenä kilpaurheilua SM-tasolla, joten siksi olen ehkä jäävi sanomaan asiasta mitään. Mutta varmuudella voin sanoa, että jos en olisi harrastanut kilpaurheilua, koululiikunta olisi ollut kamalaa pakkopullaa ja olisin inhonnut ja vihannut sitä.
Miksi niin? Siksi, että koululiikunta on pohjimmiltaan kilpailuhenkistä ja sillä vahvistetaan nuorten keskinäistä nokkimisjärjestystä. Peruskoulussa pätevät vankiloiden ihmissuhdehierarkiat. Ja kun oppiaine on kilpailuhenkinen, siinä kilpailuhenkiset ihmiset pärjäävät. Kaikille muille se on äärimmäisen demotivoivaa, eivätkä kaikki peruskoululaiset voi olla liikunnallisesti kilpailuhenkisiä.
Mutta eniten ihmetyttää, miksi koulussa lapsilla teetätetään kilpaurheilijoiden sekä suojelualan (armeijan ja poliisin) käyttöön suunniteltuja testejä. Liikunnan kokeidenhan ei pitäisi olla oppilaiden rääkkäämistä heidän suorituskykynsä äärirajoille. Sellainen sopii huippu-urheiluun, mutta ei peruskouluun. Pikemminkin kokeiden tulisi olla tyyppiä ”hyväksytty/hylätty”. Suorituskyvyn sijaan tulisi mitata terveyskuntoa. Tämänkaltainen maksimitestaus lisäksi voi olla vaarallinen lapselle, jolla on jokin piilevä sairaus takana, kuten ilmeisesti tässä tapauksessa on käynyt.
Yhdenkään äidin ei pitäisi joutua hautaamaan omia lapsiaan. Meillä tämä on osunut kohdalle. Siksi haluan toivottaa voimia lapsensa menettäneelle perheelle. Suru on valtava, mutta se pitää surra pois ja surutyö suorittaa. Ja vain kukin ihminen voi tehdä sen itse. Kukaan toinen ei voi tehdä sitä puolestasi. Vasta sen jälkeen elämä voi jatkua.
Ilmoita asiaton viesti
Jos koululaisella on niin paha sydänvika, että pari juoksuaskelta aiheuttaa sydämen pysähtymisen, niin kyllä sama seuraamus voi tulla vaikka matematiikan kokeen jännittämisestä. Molemmat esimerkit nostaa sykettä ja aiheuttaa stressiä, vai mitä tuumaa asiantuntijat?
Ilmoita asiaton viesti
Täällä on kyllä melko puistattavia kommentteja, tyyliin ei pari juoksuaskelta ketään tervettä tapa. Ja olisi se kuollut ennemmin tai myöhemmin. ”Se on jonkun lapsi ja olisi ehkä elännyt isoisäksi saakka ilman tuota typerää testiä”. Mikään tutkimus tai tilaston keruu ei ole sen arvoista, että tapahtuu jotain tällaista. Kaikenlainen kilpaliikunta on täysin turhaa ja kaiken lisäksi vielä eriarvoistavaa.
Ilmoita asiaton viesti