Saako sanoa?

Keskustelukulttuuri on mennyt Suomessa oudoksi. Mielipiteen kertominen julkisesti saa liikkeelle laumat, joiden ainoana pyrkimyksenä tuntuu olevan sanojan vaientaminen. Kaikki kriittiseksi tulkitut kysymyksetkin ovat pahasta. Kun useampi puoluejohtaja näyttää hyväksyvän miljardiluokan käpin lupaustensa ja rahoituskeinojensa välille, on asiasta kysyminen irvailua ja vihapuhetta.

Yksi mielenkiintoinen ryhmä ovat tieteilijöinä esiintyvät keskustelijat. Puhutaan kyllä tieteentekijän hattu päässä, mutta ajatukset ovat lähes uskonnollista tasoa olevaa ideologista huttua. Objektiivisuus ja lähdekritiikki ovat asioita, joiden perään ei saisi kysellä. Tämä on ihan hullunkurista. Itse olen juuri ymmärtänyt, että näihin asioihin tutkijakoulutus antaa eväitä, jos johonkin.

Toinen mielenkiintoinen ryhmä ovat verovaroin kustannetun median työntekijät. Etenkin nykyisen päätoimittajan kaudella Yle on vetäytynyt bunkkeriinsa ja yhtiön näkyvimmät keskustelijat on ulkoistettu. Suomessa ei enää ole sopivaa harrastaa mediakritiikkiäkään, eikä sitä varten tarvita ohjelmiakaan. Jos kysyy uutislähteistä tai -kriteereistä, joutuu helposti suljetuksi keskustelun ulkopuolelle ”trollina”.

On myös tapauksia, joissa kaksi edellistä yhdistyvät. Silloin ei kai oikein mitään tai millään tavalla eriävää mielipidettä saa tuoda esiin. Kuplista rakennetaan tiukempia kuin koskaan. Internetistä piti alunperin tulla demokratian kehto ja kansalaiskeskustelun väylä, mutta se tuntuu nyt erityisen tulehtuneelta dystopialta.

Mikä on vihapuhetta? Suomessa on esimerkkejä vainoamisesta ja maalittamisesta, joilla ollaan aiheutettu ihan kohtuutonta kärsimystä yksittäisille henkilöille. Meillä on myös provokaatioita, joilla pyritään häiritsemään ja lietsomaan väkivaltaa, jotta voitaisiin itse esiintyä uhrina ja saada marttyyrin kaapua omaan niskaan. Kaikilla tulee olla aidosti mahdollisuus kansalaisoikeuksiensa toteuttamiseen. Ihan kaikkea ei voi sananvapauden nimissä tehdä.

Vihapuhetta ei kuitenkaan ole se, että ollaan eri mieltä tai että ollaan kriittisiä. Vihapuhetta ei ole argumentaation heikkouksien osoittaminen. Vihapuhetta ei ole olla epäsuositusti jotain mieltä. Vihapuhetta ei ole itsessään edes se, että on suvaitsematon.

Jo vuosia Euroopassa ja laajemminkin maailmalla populismin ja erityisesti äärioikeiston nousu on nähty demokratian uhkana. Demokratiaa uhkaavana on myös nähty islamisaatio ja kulttuurien törmäyksissä syntyvät arvoristiriidat.

Demokratian uhkana olisi kuitenkin hyvä tunnistaa myös muunlaisia kehityskulkuja. Suomessakin on useampia puolueita, joiden liepeillä enemmän tai vähemmän hyväksyttynä pyörii anarkistisia, väkivaltaisia ja militantteja ryhmittymiä. Näille kuplille yhteistä on, että tarkoituksen katsotaan pyhittävän keinot ja omaan ryhmittymään sovelletaan erilaisia moraalikäsityksiä kuin vastapuoleen.

Demokratian uhkana voidaan nähdä valeagendat ja orwellilainen todellisuus. Suvaitsevaiset ovatkin oikeasti pseudosuvaitsevaisia, jotka eivät suvaitse kuin samaa mieltä olevia ja oikealla tavalla eri mielisiä. Keskustelua ei tarvita, koska totuudet saadaan politrukeilta ja niihin uskotaan lähes hengellisellä kulmalla.

Demokratia tarvitsee itsenäisesti ajattelevia ja omia mielipiteitä muodostavia kansalaisia. Demokratia tarvitsee ihmisiä, jotka kertovat mielipiteensä ja tuovat ajatuksensa julki. Demokratia tarvitsee myös ”tyhmien” puheenvuorojen pitäjiä. Erimieliset vaientamalla ei rakenneta demokratiaa.

Demokratia tarvitsee myös rehellisyyttä. Jos on pakko ryhtyä ideologisesti tai uskonnollisesti fanaattiseksi, tieteilijän hattu kannattaa riisua päästä. Mediankin on herättävä. Lähdekritiikki ja taustojen tarkastaminen on tarpeen. Sen lisäksi journalismin pitää olla läpinäkyvää ja moniarvoista. Esimerkiksi verovaroin rahoitettu Yle ei nyt näitä edellytyksiä täytä.

Demokratiaa edellyttää keskustelua. Vastakkainasettelujen ja konfrontaatioiden purkaminen edellyttää keskustelua. Yhteiskunnan rakentaminen edellyttää yhteistyötä myös muiden kuin omien kavereiden kanssa. Suomalainen demokratia kaipaa pelastajakseen rohkeita kansalaisia. Samaan aikaan myös rakenteiden siivoaminen on tarpeen. Sen voisi aloittaa vaikkapa yliopistojen moniarvoisuudesta ja Ylen pilkkomisesta.

 

katimartinson
Helsinki

Harmaa eminenssi, terveydenhuollon ja sisäisen turvallisuuden ammattilainen. Nykyisellään myös Stadin Bamlaamon toimittelija. Mielipiteet aina omia, eivätkä edusta mahdollisten taustaorganisaatioiden kantoja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu